Kesä tuli ja meni, lakki saatiin päähän kesäkuun alussa ja edessä aina yhtä ihana Suomen kesä. Lämpöä on riittänyt ihan kiitettävästi tosin itse en ole tästä tarpeeksi nauttinut, kun satun tälläista kooma laiffia elämään. Kirjoitusten jälkeen eloni on ollut lähes samaa viimeiset pari kuukautta, joten nyt on edessä elokuu ja toivottavasti myös ryhtiliike niin vätysmäiseen elämäntyyliini. Unirytmini on edelleen sopivampi kummituseläimille kuin kaltaiselleni ihmisyyden perikuvalle, mutta eiköhän sekin palaudu normaaleihin uomeihinsa tässä lähiviikkoina. Kunhan jaksan asennoitua oikein. Ja miksi en jaksaisi.
Kesästäni ei oikein ole jälkipolville kerrottavaa, mutta suppeasti voin siitä tässä jotain kohokohtia mainita!
Kesäähän kaikki odottavat koko vuoden, sillä onhan se ihmisen parasta aikaa. No sittenhän koitti kesäkuun alku ja jo niin surullisen kuuluisan ylioppilaslakin päähän saanti, jonka saavuttamiseksi olen yleissivistänyt itseäni Herttoniemen yhteiskoulun lukiossa. Päivää ennen omia ylppäreitäni vietin iltani keskustan helmessä Baarikärpäsessä (suosittelen!), jossa tarkoituksena oli juhlistaa hyvän ystäväni Nico Oreniuksen valmistumista merkonomiksi. Huolimatta lauantaina odottaneesta omasta juhlapäivästä päätin lähteä toisen uljaan toverini (Tuure Fagerströmin) kanssa radalle päivää ennen h-hetkeä ja suuntana näin ollen Baarikärpänen tuttavallisesti sanoen Oren toiveesta. Saavuimme Baarikärpäsen eteen ja odottelimme siinä Turskan kanssa Orea ja tämän vaimoksikin tituuleerattua Viviä hyvissä pärinöissä. Lopulta he sitten saapuivat BK:n eteen ja kuinkas ollakaan, kaatokännissä kuten asiaan kuuluu. Hetken mietittyämme päätimme Tuuren kanssa astua BK:hon sisään Oren sanoessa tulevan hieman perässä Vivin kanssa. Päättäväisesti astuimme sisään pimeään loukkoon, jota jotkut nimeltä mainitsemattomat henkilöt myös "kodiksi" kutsuvat. Juomat tilattuamme astelimme istumaan ja odottelemaan juhlakalua paikan päälle jotta pääsemme asianmukaiseen jurritilaan. Kuinkas ollakaan hetken istuttuamme Ore ilmoittaa menevänsä muualle ja näin ollen jouduimme juhlistamaan kahdestaan hänen valmistumistaan Tuuren kanssa. Tilanne oli kuin kirjailijalla joka on unohtanut kirjastaan päähenkilön! Siinä hetken hämmästyneenä mietimme Oren toimintaa mutta päätimme jäädä kuitenkin kärpäseen joksikin aikaa juhlimaan kun sinne asti olimme raahautuneet. Useamman juoman jälkeen matka jatkui kohti kotia ja huomista, jossa lakki saataisiin viimeinkin päähän.
Aamulla heräsin kiitettävässä after daagenissa ja ryhdyin valmistautumaan koululle lähtöön. Koululle saavuinkin hyvissä ajoin ja ehdimme jopa puhella sitä sun tätä ennen juhlaseremoniaa muiden valmistuneiden kanssa. Juhla koitti ja alkoi tavanomaisen rutiininomaisilla puheilla ynnä muilla "hehkutuksilla, joita meidän vuosiasteemme oli saavuttanut". Sitten päästiin asiaan eli lakkien jakamiseen. Lopulta koitti oma vuoroni ja kaikki oli sujunut normaaliin tapaan kunnes astuin itse näyttämölle. Luokanvalvojani kuiskaa että lakkini on kateissa ja jouduin seisomaan huomattavasti pidempään näyttämöllä kun olin olettanut. Siinä lievä kiusaantumisen tunne ryhtyi karmimaan selkäpiissäni, mutta kokeneena kiusallisen tilanteen miehenä onnistuin pitämään itseni koossa. Hetken lakkien selailun jälkeen omani kuitenkin löytyi ja pääsin paikalleni takaisin, varmaan punaisempana kuin kaikkien gingereiden hiukset yhteensä. Noh siitä selvittiin ja edessä oli juhlallisuudet kotosalla ja illalla koittaisi sitten ultimaalinen yleissivistyken nollaus, joka tottakai kuuluu tuollaisen saavutuksen jälkeen tehdäkin!
Kotopuolessa odottelikin sitten suurehko määrä sukulaisia ja muita perhetuttuja aina Keski-Suomesta Etelä-Ruotsiin. Juhlakaluna skumppalasi oli koko päivän kädessä ja janojuomaa kuluikin rutkasti kuten asiaan kuului. Yusufa vietti hetkosen juhlistamassa omaa valmistumistani omansa ohella, tosin vaatimattomana kaverina ei viitsinyt merkonomi-opintojensa loppuun suorittamista juhlistaa muuten kuin kuokkimalla muiden juhlissa. Myös muut kiertelijät kuten Tommi ja Tuurekin ehtivät pistäytyä kierroksensa ohella nauttimassa parit litkut (litrat) kitusiinsa kunnes sopivan humalatilan saavutettuaan uskalsivat jatkaa kulkuaan muiden valmistuneiden kekkereihin. Porukkaa ravasi jatkuvasti onnittelemassa ja kyselemässä jatko-opinnoistani ja tulevaisuuden suunnitelmistani, joten jutun aihetta ja toistoa riitti jatkuvasti. Ennen pitkään paikan päälle saapuivat myös edellisillan näkymätön juhlakalu Ore sekä hänen vaimokkeensa Vivi, vähän muiden seuratovereideni Ohton, Miron ja Alecin jälkeen. Luokattoman läppändeeruksen jälkeen olikin aika siirtyä kotosalta baariin juhlimaan ja mikäs sen parempaa!
Illalla suuntana oli sitten niinkin hehkeä paikka kuin Tivoli yhdessä Miskan ja Matiaksen kanssa. Suurin osa muista kavereistani päätyi Kaivohuoneelle, mutta voitettuamme Miskan ja Matiaksen kanssa VIPit Tivoliin oli määränpäämme siunautunut jo hyvissä ajoin tuohon huvitusteatteriin. Ilta sujui märemmissä merkeissä kuin osasin kuvitella ja ennen pitkää havahduin siihen, että Tivolin ihanat poket raahasivat minua ulos baarista joskus kahden aikoihin. Tajusin tilanteen vasta kun he työnsivät minut ulos ja täysin hämmentyneenä tapahtuneesta yritin uudestaan sisään - tuloksetta tottakai. Siinä sitten ympäripäissäni lähdin dalsimaan kohti bussipysäkkiä vailla tietoa tulevasta ja suurin osa matkastani onkin hyvin hämärästi muistissa, johtuneeko sitten hajamielisyydestäni vai syvästä humalastani. Jotenkin kuitenkin onnistuin raahautumaan kotiin asti ja jopa sänkyynkin, tosin vailla muistikuvia bussimatkasta. Aamulla heräsin elämäni soijissa johtuen siitä, että olin sivistyneesti ummistanut silmäni puku päällä, joten aamuauringon lämmössä nestettä pumppautui kehostani hyvinkin ahkeraan tahtiin. Sellaista Juha kankkusta en toivoisi kenenkään kokevan, kokemuksena varsin nihkeä! Kaikin puolin ilta oli kuitenkin sopivan arvokas päätös kolmen vuoden taivallukselleni, joten hyvillä mielillä pääsi lähtemään kesän viettoon!
