Vihdoin tuli viikonloppu uudestaan ja perjantai alkoikin englannin YO-kokeen parissa, joka meni sormituntumalta mallikkaasti mutta tarkistusten koittaessa huomasin olleeni turhan optimistinen onnistumiseni suhteen. Noh tästä kuitenkaan lannistumatta päätin kokeen suorittamisen kunniaksi napsia parit pärisevät ja viettää iltani voisin sanoa melkein ansaitusti FIFAn parissa huolimatta suhteellisen heikosta motivaatiostani kirjoitusten suhteen... Mutta sitä ennen hieman englannin kirjoitusteni alusta!
Edelliseen kokeeseen olin siis saapunut vain pari minuuttia ennen h-hetkeä ja tästä viisastuneena meninkin itselleni normaalimpaan aikaan nukkumaan (siinä kahdentoista ja yhden välillä). Aamuksi olin asettanut jälleen useamman herätyksen jotta en vahingossakaan toistaisi edelliskerran erhettä. Ja tämä auttoikin. Heräsin hyvissä ajoin ja onnistuinkin ottamaan kaiken tarvittavan mukaan ja jopa saapumaan paikalle jo 8.15. Koetta suorittavat toverini olivat ilmeisesti ottaneet virheeni hyvinkin muistiinsa, sillä vaikka saavuin paikalle 45 minuuttia ennen kokeen alkua olivat he jo aikeissa soittaa ja suorittaa päivän hyvän teon soittamalla minut hereille mutta heidän yllätyksekseen olinkin osannut herättää itse itseni (mikä lienee hyvä merkki 18-vuotiaalta?). Näin pääsin jopa turisemaan ennen kokeen aloittamista muunmuassa siitä, miten muut olivat kokeeseen valmistautuneet ja teippaamaan tekstejäni minulle sopivan verkkaisesti. Siinä kuunnellessani muiden huikeita tuntimääriä kokeeseen valmistautumisen parissa aloin tuntea itseni kohtuullisen säälittäväksi yksilöksi. Siitä kuitenkaan lannistumatta teippasin viimeisetkin evästarvikkeeni ja avasin rahkapurkin valmiiksi, jotta sitä ei tarvitsisi aivan täysin tunkea täyteen teippiä. Tämän kuvittelin oikeaksi neronleimaukseksi, sillä olinhan tuolla tempauksella saavuttanut huiman kahden minuutin lisäajan, jottai ei kokeessa tarvitse ryhtyä kiskomaan teippejä irti sieltä sun täältä. Siinä sitten odottelimme kun rehtori lausui nimiä yksitellen saliin ja aamukoomassani kuuloaistin oli hieman verkkaisella tuulella. Kuulin mukamas nimeni ja lähdin saliin väärään aikaan. Huomasin sen vasta asettuessani istumaan kun pulpetissa lukikin omani sijaan jotain ihan muuta ja nöyränä palasin takaisin salin ulkopuolelle rehtorin katsoessa halveksien keskittymistäni kyseisessä tilanteessa. Siinä sitten seisoin oven edessä avoin rahkapurkki kädessä ja muut opiskelijat hieman naurahtaen katselivat toimintaani. Yritin esittää mahdollisimman huomaamatonta mutta eihän se tietenkään onnistunut. Olin aivan liian syvällä koomassa onnistuakseni siinä mutta jossain sentään onnistuin. Onnistuin nimittäin pudottamaan avoimen rahkapurkkini lattialle muiden eväideni uskollisella säestyksellä. Rahka levisi lattialle kuin ripuli pönttöön kahden viikon ulkomaan matkan jälkeen ja koko konkkaronkka kääntyi tuijottamaan entistäkin intensiivisemmin. Siinä sitten hymyilin ja koitin esittää että tilanne oli minun kohdaltani täysin harkittu ja ei suinkaan vahinko, missä ei olisi tietenkään mitään järkeä. Rehtori tiuskaisi tässä vaiheessa hyvinkin äkäiseen sävyyn ja käski nopeasti noutamaan paperia siivotakseni aiheuttamani sotkun ennen kuin tulisi oikeasti minun vuoroni astua saliin. Lähdinpäs siitä sitten hakemaan paperia ja sainkin suurimman osan siivottua ennen vuoroani istua piinapenkkiin. Istuin sitten paikalleni ja ryhdyin kuuntelemaan englanninopettajan viimeisiä vinkkejä jotta suorituksistamme tulisi mahdollisimman onnistuneita. Lopulta ryhdyimme täyttämään tavanomaisia kokelaan numeroita sun muita ja siinä vaiheessa huomasin, että ainut lyijytäytekynäni jonka olin ottanut mukaan oli eväitä pudottaessani mennyt rikki ja lyijy ei suostunut tulemaan ulos vaikka kuinka yritin. Siinä sitten meinasin nousta paikoiltani ja huutaa jotain mahdollisimman kauhean kuuloista ulinaa (kuten vaikka saksaa, miettikääpä vaikka sanoja "HITSZELSPERGER" tai "SCHWEINSTEIGER" tai "SCHAADE!", ihanan kuuloisia sanoja tarpeeksi vihaisena huutaessa, melkein suomen "PERKELE!" sanaan verrattavissa vaikka tarkoitusperä onkin täysin erilainen) ilmaistaksen tuskani. Sain kuitenkin vain vängättyä kasvoilleni tuskallisen tuskanhymyn ja vilkuilin ympärilleni jos vaikka joku sattuisi sen huomamaan. Ja onnekseni huomasi, sillä osoittaessani kynääni sain lainaan lähes tulkoon yhtä hyvän kynän minkä olin juuri menettänyt tuossa valitettavassa kommelluksessa ennen saliin astumista. Rehtori piti vielä palopuheen ennen kuin laski meidät kokeemme pariin ja aloitimme kokeen suorittamisen. Kolmen ja puolen tunnin kuluttua tunsin antaneeni kaikkeni ja poistuin kokeesta melko positiivisin ajatuksin. Oli aika valmistautua viikonloppuun jälleen kerran.
Perjantai sujui aika lailla samoissa merkeissä viime viikon perjantaihin verrattaessa. FIFAa, jota darrainen laivaystäväni tuli vääntämään sulattaessaan darraansa ja hieman The Inbetweenersiä, jonka väsyneille lohkaisuille nauroimme turhankin railakkaasti. Siinä sitten nukahdimme hetkeksi ja illan koittaessa suuntasin kauppaan ystäväni lähtiessä vielä kotiin potemaan olotilaansa. Kotiin tullessa vietin iltani pelaillen ja naamakirjaa selaillen tuttuun tapaan ja ryhdyin nukkumaan vasta siinä neljän aikoihin, kuten tavallista kaltaiselleni opiskelijalle.
Lauantaina onnistuinkin kiskomaan itseni sängystä vasta kahden maissa ja pystyin vain toteamaan, kuinka vähäisetkin vapaapäiväni onnistun tuhlaamaan nukkuen. Rutiini oli sama kuin edellispäivänä. Useammat FIFA pelit fantasiajengein offline tilassa jengiläisten (pilkunnussijoille: entisten jengiläisten) kanssa kunnes lopulta tuli aika käyttää aina yhtä ihana koira ulkona. Kaupan kautta kotiin ja Online Seasonsit käyntiin. Olinkin edellisiltana onnistunut nostamaan itseni takaisin ylimpään divariin ja tämän illan päämääräni olikin selvä: tuon tittelin nappaaminen vihdoin ja viimein. Luotin tuttuun ja turvalliseen tapaan Bayerniin ja sen tappaviin kulmahampaisiin (Robben ja Ribery, jotka Robberynäkin tunnetaan) sekä unohtamatta kentän testostereonipitoisinta ja kuuminta kollia porno Mario Gomezia. Pelit menivätkin mallikkaasti ja Gomez oli täysin pitelemätön niin vastaan tulleille Real runkkareille kuin muillekin vastaaville. Hattutemppu tällä Porno-Mariolla toisensa perään pakotti vastustajat sammuttamaan konsolinsa ennen täyttä aikaa ja oloni olikin suuremmissa sfääreissä kuin normaalisti. Parhaiten sitä ehkä kuvailee se, että egoni oli samoissa maailmoissa sen muurahaisen kanssa, joka ui Thames-jokea pitkin selkää kyrpä pystyssä ja sillan tullessa kohdalle huusi: silta ylös tai kohta kolahtaa! Tuon metaforan turvin uskon teidän sisäistän voittamattomuuteni tunteen. Koittikin ratkaisupelin aika ja olin täysin varma, että tänään, tänään on se päivä jolloin hetkeni on koittanut. Vastaan tulikin yllätys yllätys, Real ja itsevarmuuteni koki olonsa uhatuksi. Siitä huolimatta päätin uhmata karmaani ja päätin pelata. Ottelu alkoikin hyvin. Rankka paine ja vetoja tiuhaan tahtiin kohti Casillasta odottaen sitä tunnettua riparia jonka Gomez laittaa aina sisään. JA, se tuotti tulosta! Peliä takana 18 minuuttia ja Gomezin vedon kilpistyttyä Casillakseen käy tuo ihana saksalainen mies nimeltään Schweinsteiger laittamassa pallon verkon perukoille. Matsia kuluu jälleen jokunen minuutti ja pallo on uudestaan maalissa! Tällä kertaa onnistujana tuo Sveitsin lahja maailmalle: Shaqiri. 2-0 ja olin jo valmis juhlimaan voittoani. Koitti puoliaika ja vastustajan taktiikka "Pallo Ronaldolle ja tattia vispaamaan" ei ollut tuottanut ilmeisesti tulosta, sillä toiseen puoliaikaan hän vaihtoi kaikki kolme vaihtoaan. Se ei auttanut. Pelikello näytti 52 minuuttia ja siirryn 3-0 johtoon perinteisellä Robbenin "Leikkaus keskelle ja takakulmaan"-vedolla. Tämän imi vastustajastani viimeisetkin mehut. Pallo keskelle ja aloituksesta veto suoraan kohti maaliani. Epätoivoista, ellen jopa sanoisi. Ennen kuin pallo edes ylitti päätyrajan, tuli ruudulleni tuo tuttu ja mielihyvää aiheuttava ilmoitus. "Connection has been lost with your opponent. The match..." ja niin edelleen. SE, oli tapahtunut. Olin voittanut korkeimman divisioonan vihdoin ja viimein ja sen tunteen turvin päätin ryhtyä kirjoittamaan tätä maailmaa mullistavaa tapahtumaa blogiini. Iloni, on suunnaton. Mutta huomenna joudun taas palaamaan virtuaalitodellisuudestani tähän synkkään, opiskelijan kirjoja ja kokeita pursuavaan arkeen. Maanantaina odottaa kokeista viimeisin ja tuskallisin, eli ruotsin YO. Huolimatta ruotsalaisuudestani on sen läpi pääseminen lähes yhtä tulkoon yhtä suuren vaivan takana kuin FIFAssa divisioonan voitto. Mutta läpi on mentävä vaikka väkisin. Kaikkien Ruotsin sukulaisteni tähden en voi antaa itselleni anteeksi, jos en koetta läpäise kansalaisuudestani huolimatta. Yksi kaikkien, ja kaikki ruotsin puolesta! I morgon jag måste plugga, plugga och plugga.
Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin lopetan tekstini, vi ses!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti