Tulin ulos kaapista - kirjaimellisesti.

No niin, pitkästä aikaa tekstiä tännekin suuntaan. Kirjoitukset ovat siis ohitse ja huolimatta ilmeisen heikosta panostuksestani arvosanat lähentelevät edes joten kuten keskitasoa mikä olikin päätavoitteeni. Valitettavasti kun olen tottunut menemään sieltä missä aita on matalin. Se yleensä kostautuukin jossain vaiheessa, sen jos jotain olen oppinut eläessäni tällä tavoin jo pidemmän aikaan. Mutta niin, kirjoitukset loppuivat jo maanantaina omalta osaltani ja edessä oli loma! Terveystiedon sain kirjoitettua jo syksyllä M arvosanalla joten edes siihen ei ollut syytä hakea korotusta perjantaina. Maanantain ruotsin kirjoituksen tuloksia pitää hieman jännittää, sillä vastauksia katsoessani läpipääsy tulee olemaan suoranainen ihme, sen verran näytti "lotto"rivini erilaiselta YTL:än vastaavaan. Maanantai ja tiistai kuluivatkin arkisissa merkeissä ja jo aiemmin olin päättänyt lähteä viihteelle Amarilloon keskiviikon nk. karkkipäivänä, jolloin jopa kaltaisellani opiskelijalla on varaa ottaa hieman useampi kuppi alkomahoolia. Keskiviikko koittikin kovin äkkiä ja iltaa varten ystäväni Tuure toi aloittelujuomiksi useammat mallasjuomat, tarkoituksena aloitella FIFAn ja hyvän seuran parissa ja siirtyä siitä sitten jonottamaan sisään tuohon keskustan ei nyt aivan yökerhoon mutta kuitenkin sitä vastaavaan illanviettopaikkaan. Siinä otin pari kertaa aloittelujen aikana turpaan FIFAssa tältä ystävältäni hieman yllättäen, sillä jo pidemmän aikaa on Tuure saanut olla se ottava osapuoli otteluissamme. No kerrankin toistepäin! Siinä aikamme pelattuamme saapui myös uljas Landbon soturi Matias seuraan ja päätimme valmistautua lähtemään kohti keskustan yöelämää. Matka sujuikin kaavojen mukaan ja päätimme vielä nostaa rahaa ennen jonoon asettumista, sillä jonoa näytti olevan tuskin lainkaan. Tämä herätti vähän kummastelua keskuudessamme, sillä olihan monella loppuneet kirjoitukset jo viimeistään matematiikan ylppäreihin jotka sattuivat samalle päivälle kuin tämä tunnettu rillon karkkipäivä! Nostimme rahat ja siirryimme sisäänpääsyä kohti ja kuinkas ollakaan, jono olikin lähtenyt kulmalta toiseen suuntaan ja tämän vuoksi olimme nähneet vain pari ensimmäistä  jonossa seisojaa. Koko jono olikin useamman kymmenen metrin mittainen ja jälkiviisaana Tuure totesi olleen jälleen oikeassa että lähdimme paikan päälle liian myöhään. Onneksemme pääsimme kuitenkin jonon keskivaiheille odottelemaan sisäänpääsyä ja ryhdyimme litkimään viimeisiä juomiamme. Tästä huolimatta jonotimme toista kymmentä minuuttia ennen sisäänpääsyä ja armoton virtsauksen tarve vain lisäsi odotuksen tunnetta. Lopulta pääsimme pokejen luokse ja ojensin passini mahdollisimman nopeasti jotta pääsisin sisälle hoitamaan tarpeitani. Mutta miten kävikään. Pole katselee lappuja pitkään ja hartaasti ja totean siihen että se on Ruotsin passi, jos häiritsee. Poke toteaa vain että "Näinhän se on, mutta se ei ole voimassa joten et pääse sisälle." Siinä sitten yritin näyttää kaikkia mahdollisia korttejani mutta missään muussa en omista kuvaa joten sisäänpääsy jäi omalta osaltani vain haaveeksi. Tuure ja Matias sen sijaan pääsivät muitta mutkitta sisälle ja pahoittelivat kohtaloani joka näytti baari-illan sijaan muuttuvan surutta FIFA-illaksi. Siinä lähdin sitten painamaan pois jonosta ja juuri ennen minua jonottanut saman kohtalon kokenut mieshenkilö kysyy "NOH LÄHDETÄÄNKÖS SITTEN MUUALLE?" johon vastaan vain että ehkä joku toinen kerta, kaveri kun vaikutti odottavan muutakin kuin baariseuraa minua katsoessaan. Tieni vei sitten takaisin kotiin ja konsolin ääreen, sillä karma haluaa ilmeisesti minun ja PlayStationin pysyvän erityisen intiimissä suhteessa. Minkäs sille voi, onnekseni suhde on ainakin toimiva. En kuitenkaan lannistunut mönkään menneestä illasta, sillä muistin että perjantaina odottaisi huisin hurmaava ilta Juliuksen kotiluolassa, jossa olisi tarkoitus juhlistaa pienien kekkereiden merkeissä virallisesti päättyneitä kirjoituksia. Hymy huulilla painuin sänkyyn ja mietin, että perjantaina mennään sitten keskiviikko-illankin puolesta. Ja niin mentiinkin.

Torstai oli tavallinen välipäivä ja koitti perjantai, tuo antoisa ja varma viikonpäivä, jolloin tällä kertaa oli jopa illanviettopaikka tiedossa. Heräsin myöhään päivällä ja päätin käväistä hakemassa kaupasta koiraa ulkoiluttaessani parit aloittelujuomat, eli vanhat varmat 12. Kotona aloittelin siinä neljän maissa ja ajattelin että kahdeksan aikaan olen sitten jo partyissä. Miska soittikin että voi tulla hakemaan minut käytyään ensin syömässä ja olinkin Juliuksella jo kuuden aikoihin, sillä Miskan ärhäkkä Punto kiidätti meidät perille jo alta aikayksikön. Siellä pojat olivatkin jo ruuanlaittopuuhissa, sillä Jesse oli avokätisesti tarjonnut Tinolle kanapastan raaka-aineet sillä ehdolla, että Tino valmistaa tuon maittavan aterian. Kävi kuitenkin ilmi, että Tino ei tässä onnistunutkaan aivan käsikirjoitusten mukaisesti ja Jesse päivitteli kuinka kehtasi edes luottaa ateriansa Tinon käsiin. Pienistä alkukankeuksista huolimatta Tino sai valmistettua siömiin pistävästi kohtuu herkullisen aterian ja itse vain nautiskelin juomiani sopivan verkkaiseen tahtiin jotta seuraavana päivänä muistaisin juhlista jotakin. Pikku hiljaa porukkaa ryhtyikin valumaan paikalle ja sillä aikaa väänsimme kevyen 2 vs 2 FIFA-matsin alakertassa kokoonpanojen ollessa minä ja Miska vs Tino ja Jesse. Onnistuimmekin ottamaan niukan mutta makean 3-2 voitin ja FIFAn herroista ei ollutkaan enää epäselvyyttä. Sitten koittikin itselleni nk. blackoutti. Porukkaa tuli paikalle ja itse olin jo sen verran otellut että ajantajuni oli hämärtynyt hyvinkin syvälle mustaan sumuun. Muistikuvani ovat edelleenkin hyvin hatarat, joten suurin osa tästä eteenpäin tuleekin muiden suusta kuullun perusteella. Tämän vuoksi se onkin hyvä erotella eri kappaleeksi, väärinkäsitysten välttämiseksi.

Toimintani juhlissa oli vähintäänkin kyseenalaista. Juttua toki tuli mutta se ei ollut suoraan sanottuna positiivinen asia. Esimerkiksi tupakalla ollessani (en siis polta paitsi harvoin humalatilassa ollessani) olin sytyttänyt tupakan väärästä päästä ja todennut halveksivaan sävyyn että "Oon aina sanonu et rööki on iha perseest, kato ku eihä tää ees pärise!" muiden katsoessa kummaksuen toimintaani. Sain illan mittaa maistaa jopa tuota jumalten eliksiiriä eli Jack Danielsia, jonka maku on niin sanoin kuvaamatonta että aamulla herätessä varmasti muistaa mitä on ottanut. Pääsin jopa näyttämään gasellin kevyet tanssiliikkeeni olohuoneen lattialla, mitä nyt muutaman kerran kompastuin ja kaaduin maahan syvän humalatilani vuoksi. Tässä vaiheessa ryhtyivät muutkin jo olemaan huolissaan ei minusta vaan siitä, että minkälaista tuhoa saan aikaan jos jatkan samaan tahtiin. Tämän takia minut vietiinkin yläkertaan selviämään, sillä olin onnistunut rikkomaan jonkin näköisen lautasen ja sitä pidettiin viimeisenä tippana kohdallani. Onnekseni Janina kuitenkin sydämellsesti Helenan kehoituksesta juotti minulle vettä jotta pysyisin edes joten kuten pystyssä, mutta eihän sekään paljoa pelastanut. Minut vietiin yläkertaan ja vahdittiin, että pysyn siellä kunnes olen edes jonkin verran selvennyt. Mutta eihän siinä vaiheessa hullukaan pysy paikallaan! Tai jos pysyy, niin ei varmasti ole hiljaa ja sen sai todeta Tino joka kärsivällisestä pinnastaan huolimatta sai kuunnella päättömiä juttujani turhankin pitkään. Siinä sitten yritin heti ylösviennin jälkeen mennä takaisin alas mutta turhaan. Kaaduin suoraan portaissa ja selitys oli valmiina. Ei, ei se että omen humalassa vaan se, että portaat ovat niin liukkaat. Loogista, eikö vain? Ja näin minut vietiin takaisin ylös. Jossain vaiheessa iltaa sain kuitenkin päähäni, että minun ja Ohton pitää lähteä sieltä mutta syytä en ihme kyllä muista. No siinä sitten mietittiin miten päästään pois sillä kello luultavasti lähenteli kahta yöllä ja lopulta Eemeli suostui kyysäämään minut ja Ohton kotiin. Matka onkin hieman hämäränpeitossa syystä tai toisesta, mutta ilmeisesti omasta pyynnöstäni kävimme vielä McDonaldsin drive inillä. Ja kuinkas ollakaan olin maksun aikaan kadottanut rahani. Ja Eemeli parka joutui maksamaan tilaukseni, joista minulla ei ole suoraan sanottuna mitään muistikuvia. Siinä sitten heitimme Ohton Laajasaloon kotiinsa ja Eemeli lähti viemään minua kotiin Siilitielle. Kuullemma autosta noustessani huusin vielä jotain että Ohto etupenkille vaikka olimme tämän jo heittäneet?? Kotiin saavuinkin sitten onnekkaasti kohtuu hyvässä kunnossa ja astelin suoraan huoneeseeni, ihme kyllä ehjänä. Ja sitten katkeavat muistikuvat kokonaan.

Aamulla heräsin pahoinvoivana ja ihmettelin, miten ulkona on vielä niin pimeää, vaikka kello lähenteli luultavasti jo kymmentä ainakin. Siinä sitten koitin nousta ja kurottaa kättäni kohti puhelinta mutta huomaan sen osuvan oveen. Tästä syvästi hämmentyneenä työnnän oven auki ja ryömin ulos. Nousin ylös ja katsoin, missä olin yöni viettänyt. Olin huoneeni lattialla mutta en suinkaan noussur sängystä, vaan jostain helvetin syystä olin tullut ulos kaapista. Näin juuri, olin nukkunut yöni omassa kaapissa ja heittänyt kaikki rojut sängylleni ja lattialle. Siinä aamukoomassani tungin kaikki tavarat takaisin kaappiin ja menin täpötäynnä olevaan sänkyyn jatkamaan uniani, tosin lievästä sanoen vitun hämmentyneenä tapahtuneesta. Uudemman kerran herätessäni mietinkin, että kuka vitun visionääri saa kännissä päähänsä repiä tavarat kaapista ulos ja asettua sinne nukkumaan sängyn sijaan? No tällaista tällä kertaa, ehkä ensi kerralla muistankin tapahtumista enemmän. Tai kuka tietää, ehkä yllätänkin itseni heräämällä vaihtelun vuoksi vaikka pesukoneesta? 

Ensi kertaan sitten vaan taas!