Varsin varteenotettava vaihtoehto viikonloppujen viettoon!

Viikonloppu, tuo supisuomalaisten perinteinen viikon kohokohta, jonka odottaminen alkaa jo maanantaista. Ja että miksikö? Sana "viikonloppu" herättää teissä suomalaisissa jo perintötekijöiden vuoksi ajatuksen että tarkoituksena on vetää suoraan sanottuna perseet olalle. Oli takana sitten hyvä tai huono viikko arkiaskareiden parissa niin lopputulos on aina sama. Pää sekaisin ja juodaan joko vitutuksen tai sen kunniaksi ettei vituta niin vähintään se parisenkymmentä kuppia märkää milloin missäkin muodossa. Kuplivaa tai lasolia, kaikki menee mikä pärisee. Suomalaisella sisulla menee virolainen viinakin kuin vettä vaan kurkusta alas varsin tahdikkaasti!

Tästä päästäänkin oman viikonloppuni viettoon joka sujui näissä perinteisissä merkeissä. Perjantaina aamulla herätessä rankka kuntosalikeikka amispuntin merkeissä (penkki, haukat, vatsat). Kuka helvetin vatipää on keksinyt jalat? Eihän niitä hullukaan treenaa salilla. Jalat on tehty kävelemistä varten ja kävelymatka lähisiwalle hakemaan halpaa mutta maukasta maitorahkaa salin päätteeksi saa luvan toimia jalkojeni treeniohjelmana kunnes keksin jotain hyödyllisempää käyttöä niiden ohelle. Kaupasta sitten takaisin kotiin ja maukas ateria tulille, mahdollisimman paljon lihaa sun muuta proteiinipitoista murkinaa niin johan kehtaa tästäkin rungosta veistää jopa patsaan. Ehkä kaksikin. Toinen marmorista ja toinen kullasta. Köyhät kyykkyyn näin hallitusta mukaillen. Aterian jälkeen runsas ruokalepo via FIFA. Tuo jumalan lahja meille futaajille jotka valmentaja vaihtoi aina kentälle tultaessa kärkeen jotta ei aiheuta tuhoa muulle joukkueelle. Kaikki pelaa kuten sanotaan! Puolustuksekseni on kyllä sanottava että onneksi virtuaalitodellisuudessa pallo on kuin osa minua ja homma skulaa. Tosin ei aina. Ja nyt oli se hetki niistä kerroista kun sai ääneen huudahdella "Miten vitussa noin paska pelaaja johtaa mua 2-0!??" tilastojen puhuessa karua kieltään siitä miten posessionilla ja vedoilla ei pelejä voiteta vaan niillä maaleilla. Tästä vittuuntuneena sitten päätin suomalaista perinnettä vaalien lähteä uudestaan kauppaan ostamaan tuota palautusjuomista parhainta eli alkoholia. Jospa peli lähtisi sen jälkeen rullaamaan. Kamat kasaan ja koiran kanssa alepalle jotta sekä koira että jalkani saavat arvolleen sopivan lenkin. Kaupasta kassiin halvimmat mahdolliset "märät" ja kassalle, jossa nuori naikkonen odotti vesi kielellä  kysymään ties kuinka monennen kerran papereita ikäni varmistaakseen. Niin, miksikäs ei kysyisi, olenhan voinut kehitellä nuorennuseliksiirin ja nuorentua sen pari vuotta edelliskerrasta. Kuuluisa ruotsin passini esille ja myyjä katsoo halveksivasti kohtaa jossa lukee pituuteni. Kyllä. Ruotsin passeissa lukee myös pituus. Ja koska passi on kahdeksan vuotta vanha, niin siinä ilmoitetaan pituudekseni korvia huumaavat 152 senttimetriä. Ja taas joudun selittelemään että miten olen voinut kasvaa kahdeksassa vitun vuodessa sen 36 senttiä. Ontuva selitykseni meni kuitenkin läpi ja jumalten juomat pääsivät kotiin. Onneksi. Iltaan oli vielä aikaa saavuttuani kotiin joten päätin ajankuluksi vääntää Black Opsia kunnes koittaisi FIFAn peluun rankka mutta palkitseva Road to Division One kilpailu. Black Opsissa monen monituiset voitetut hardcore headquartersit KD rationin näyttäessä lähes kahta per kierros ja hyvin fiiliksin vaihdoin konsolini sisälle sen iltojeni kohokohdan ja viikonloppujeni ajanvietteen eli FIFAn. Ilta oli tullut ja oli aika ryhtyä kittaamaan kohti pärinää. Pari ensimmäistä peliä menikin yllättävän nopeasti ja voitothan niistä irtosi melko selvänumeroisestikin. Tulo eteen ratkaiseva ottelu joka määräisi sen, että onnistunko jälleen nappaamaan tuon himoitun ykkösdivarin tittelin. Oluset olivat kahta lukuunottamatta kitattu kurkusta ja oli aika pistää tuo pärinänlaukaisija huuleen. Nimittäin Odensin tuoma välitön hyvä ja huoleton olo. Sen turvin olin jo valmistautumassa juhlimaan uutta titteliäni Online Seasonsien parissa. Taustalle soimaan Cazzette - Beam me up ja mörkö vintille. Huikka koffista ja Bayern München oli saanut vastaansa tuon online jengeistä helvetillisimmän eli Realin. Tästä kuitenkaan välittämättä ryhdyin pärinän voimin määrätietoisesti myllyttämään vastustajan kivikovaa alakertaa aina Casillaksesta Ramosiin, mutta kerta toisensa jälkeen Kroosin ja kumppaneiden vedot kilpistyivät tämän pelaajamuureihin. Läpiajosta Robben onnistui osumaan tolppaan, joka sikäli on minusta kunnioitettava suoritus sillä onhan tolppaan vaikeampi osua kuin maalikehikoiden sisälle. Schweinsteigerilla pamautin ylärimaan hetkeä myöhemmin ja siinä vaiheessa ymmärsin karmalla olevan jotain henkilökohtaista minua vastaan. Puoliaika loppuikin kovin äkkiä tilastojen näytäessä puhdasta nollaa vastustajan vetosarakkeessa omani ollessa kaksinumeroinen. Tästä lannistumatta toiseen puoliaikaan luottavaisella asenteella että "Kyllä se siitä vielä tulee kunhan vaan pelaan omaa peliä" mutta olin väärässä. Tilanne tilanteelta onnistuin tuhlaamaan varmat maalipaikat sivurajoiksi ja ilmassa oli tuskastumisen merkkejä. 80 min pelattu ja pamautan neljännen kerran maalikehikkoon tällä kertaa Gomezin yrittäessä ratkaisua. Lisäajalla onnistun vielä saamaan kulmapotkun mutta vituiksihan sekin meni. Ja sitten tulee se karman kosto. Maalipotkusta Casillaksen avaus kimpoaa Danten päästä suoraan Ronaldolle jonka järjetön Sprint Speed ylittää puolustajieni vastaavan moninkertaisesti. Pari pitkää eteen Ronaldolla ja veto suoraan maaliin. 1-0. 90 min. Olin lyöty ja täysin lamaantunut. Aloituksesta tuomari viheltää pelin suoraan poikki ja ottelu oli päättynyt. Olo oli kuin kendofaneilla Torinon lätkäfinaalin jälkeen. Niin paljon parempi mutta silti tappio. Pokaali jäi 2 pisteen päähän. Jälleen kerran. Johan tässä alkaa raavaampikin mies herkistyä tällaisen jatkuvan alisuorittamisen seurauksena. Pettyneenä suljin konsolin raivoisasti huutaen jotain siansaksan ja mongolian sekoitusta ja ohjain sai kärsiä omalta osaltaan. Vitutus vain kasvoi kun mietin lauantaina 9.30-18.30 siintävää työvuoroa messukeskuksessa. Menin sänkyyn ja tuuditin itseni uneen Hannes Hauskan sanoin "Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä." . Tälläistä perjantaina.

Huomenna odottaa äidinkielen esseevastaus johon tämä teksti oli mitä oivallisinta harjoitusta. Ehkä se sitten sujuisi. Lisää viikonlopustani tuonnempana. No drama live like llama. Tsau.