Ajattelin tässä aikani kuluksi kertoa erään lauantaityöpäiväni tapahtumista. Tapahtumat ovat tosia ja en suosittele kenenkään kokeilevan kokemaani vapaaehtoisesti!
Perjantaina oli ilta venähtänyt idän hupiklubilla Fantasy Clubissa - jota myös kodiksi kutsutaan - hieman pitkäksi. Kotiin siinä kahden kolmen maissa mukavissa nousuissa ja suoraan sänkyyn ränkyttämään parit jo niin tutuksi tulleet yöfifat pärisevissä merkeissä. No turpaanhan niissä tuli kun ei siinä kunnossa pysyisi edes oma mulkku kädessä saatika sitten ohjain ja kahden ja puolen pelin jälkeen päätin luovuttaa ja ryhtyä nukkumaan. Vaikka olinkin tuhdin oloisessa humalatilassa niin matti ei vaan millään tullut kyläilemään, liekö itsekin ollut turhan pitkään viihteellä ja unohtanut minut tykkänään valvomaan omiin oloihini. Siinä sängyssä maatessa kelailin päivän tapahtumia mielessäni mm. aikaisemmin päivällä ystävälleni FIFAn parissa menettämiäni rahoja ja pusseja, joita itku kurkussa maksoin happamin katsein ja katsoin halveksuen kun kehtasi iskeä pussit vielä huuleen katsovien silmieni edessä. Pelasimme vielä parit hupipelit kunnes tuli aiks lähteä tuttavallisesti kutsuttuun fantsuun viettämään iltaa. Ilta kuluikin happy hourin antimeista nauttien ja skeidaa jauhaten kunnes koitti kotiinlähdön aika. Sitten voidaankin palata tähän tilanteeseen jossa matti oli kirjaimellisesti lomalla ja jättänyt minut täysin oman onneni nojaan. Siinä sängyssä pyöriessä mietin vain edessä siintävää lauantaityöpäivää tutun turvallisessa messukeskuksessa ja kuinka aamulla katkerana nousisin sängystä palvelemaan iloisesti asiakaspalveluhymyäni ja -ääntä käyttäen spataluskaa puhuvia venäläisiä sekä eläkeläisiä jotka eivät erota omaa takkiaan kun se tuodaan nenän eteen. Lopulta sain väkisin väännettyä itseni uneen kuuden maissa kun herätys oli sentään "vasta" kello 07.05, koska viisi minuuttia on kuitenkin aina se viisi minuuttia.
Tunnin makoisten yöunien jälkeen heräsin jyskyttävään herätyskellon ääneen ja nousin sängystä raskaammin kuin elämänsä kyytiä viime yönä saanut maksullinen miesseuralainen ronskin mutta hellän Güntherin vierestä. Aamutarpeet aluilleen ja aamiainen mukaan bussiin jotta en varmasti myöhästyisi, olihan kello jo lähentelemässä puolta kahdeksaa ja bussi 58 olisi metroasemalla jo kymmenen minuutin päästä. Täydellisessä aamukoomassa kasasin mukaani eväät ja täytin ED-pullon vedellä jonka onnekseni löysin huoneestani. Sen enempää tarkistamatta lähdin talsimasn kohti pysäkkiä silmieni hädin tuskin olleen auki ja tunsin, kuinka jyskyttävä darrapäänsärky ryhtyi ottamaan valtaansa viattoman puhdasmielisiä aivojani. Pysäkille saapuessa bussi tulikin ajallaan ja istahdin vankasti bussin takaosaan ikkunapaikalle, kuulokkeet korville ja tuttua technorämpytystä päälle. Ja koska kyseessä on kuitenkin kohtuullisen pitkä bussimatka päätin iskeä piristykseksi parit pärisevät nikotiinituotteet ylähuuleen ja nauttia edes jostain sen hirvittävän aamuherätyksen jälkeen. Matka taittuikin sutjakkaasti ja pian olinkin jo Pasilassa. Astuin ulos bussista ja lähdin määrätietoisesti kulkemaan kohti messuaukiota. Matkan loppuvaiheessa alkoi olo heikentyä entisestään ja päätin heittää huulestani pois jo pahasti valumaan päässeet pussukat. Maku suussa oli sanoinkuvailemattoman kauhea (darra+frosted+röyhtäyksen mukana illan shottien aromi) ja päätin ottaa virkistävää huikkaa kotona täyttämästäni vesipullosta (LUE: ED-pullosta). Astuin Pasilan portaille ja otin reilun kulauksen sillä halusin eroon tuosta kuvottavasta oksennukseen verrattavissa olevasta mausta mutta helpotuksen sijaan maku vain voimistui entisestään. Siinä samalla tunnen, kuinka suuhuni kulkeutuu tutun oloinen pussi, joka oli samaa tavaraa jota juuri heitin sieltä pois. Samalla sekunnilla tajusin, että "ystäväni" oli heittänyt omat käytetyt pussinsa tähän ED-pulloon josta kuvittelin ottavani virkistävää kulausta ja oksennusrefleksi aloitti toimintansa välittömästi. Sillä hetkellä kun laatta alkoi lentämään kauniissa puolikaaressa portaikkoa kohti onnistun vielä liukastumaan ja liukumaan portaat kokonaan alas oksentaen samalla koko matkan liukuessani alas. Portaiden alapäässä nousen lievästi sanoen huojuvin askelin ja miettien mielessäni että "Mitäköhän vittua juuri tapahtui" oksennusrefleksin yhä jatkuessa vaikka mitään ei enää tullut ulos. Nostan katseeni ylös vain vaivoin ja huomaan kuinka kadun toisella puolella oleva naishenkilö katsoo minua kuin Sörnäisen alkoholisoitunutta keski-iläistä fabua ja halveksivasti suuntaa päinvastaiseen suuntaan. Ja eikös juuri sillä hetkellä ohi viiletä myös spora jonka muutamat matkustajat tuijottavat suu auki minua ja kauhistelevat ikkunasta nähtyä tapahtumaa. Oloni oli suoraan sanottuna aivan perseestä. Tästä kuitenkaan lannistumatta suuntasin messukeskuksen huoltotubbeliin kohti työntekijöiden sisäänkäyntiä ja vatsani heitti kuperkeikkaa aivan kuin olisin nauttinut Linnanmäen hampurilaisaterian tuplana ja lähtenyt suoraan kokeilemaan Kieputinta. Saavuttuani sisäänkirjautumispisteelle kello 8.02 työnantajani katsoo minua hyvin hämmentyneenä ja kyselee vointiani vastatessani vastahakoisesti että oloni on mitä mainioin. Ja sitten kuulen ne sanat. "Miksi muuten tulit jo tähän aikaan töihin, vuorosi alkaa vasta kahden tunnin kuluttua?". Ja kyllä, voitte vain kuvitella ilmeeni sillä hetkellä. Pieni virne kasvoillani totesin että ainakin tällä kertaa olen ajoissa ja suuntasin kohti narikkaani. Ja kaksi tuntia palkatonta istumista paikan päällä olon ollessa kuin merisairaalla merikarhulla Japaninmerellä sai miettimään karman todellista luonnetta. Jos karma on todella olemassa niin sillä näyttäisi olevan jotain hyvinkin henkilökohtaista minua vastaan. No, virheistä oppii kuten sanotaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti