Keskiviikko - kuumotusta kerrakseen

Koitti viikon keskiväli ja "huilaus"piste joka on silti kahden päivän päässä viikonlopusta. Tiistai iltana olin havahtunut siihen että kappas, psykologian YO-koe odotti keskiviikko aamuna kello yhdeksän. Päätinpäs siis vihdoin avata armaan kertauskirjani ja ryhtyä armotta pänttäämään edessä siintävään kuuden tunnin täysistuntoon (ja tarkoitan salissa istumista, en pöntöllä istuttavaa kuutta tuntia Aku Ankan parissa). Parissa tunnissa onnistuinkin sisäistämään kurssien asioita tehokkaammin kuin kahdella lukiokurssilla yhteensä ja tulkitsin sen johtuvan aivojeni ylivertaisesta plastisiteetti kyvystä sopeutua opiskelun rankkaan mutta tavallaan palkitsevaan maailmaan. Mind mapit täyttyivät kuin tyhjästä ja huomasin opiskelevani täysin flow-tilan pauloissa. Tavoitteeni on kuitenkin saavuttaa tuo himoittu ylioppilaslakki, joka symbolisoi sitä yleissivistyksen määrää jonka lukio meille täällä armaassa koti Suomessa tarjoaa. Siinä lukiessani Freudin psykoanalyysia kuitenkin tajusin, että jotta sisäistän oppimani asiat tarvittavan tehokkaasti on aivojeni annettava palautua mahdollisimman reiluilla yöunilla. Uni onkin erityisen tärkeää, jotta aivoni työstävät opiskellun materiaalin säilömuistiini ja pystyn esseitä kirjoittaessani vaivatta poimimaan oikeat termit tehtävänannon vaatimusten mukaisesti. Tästä johtuen meninkin arjestani poiketen nukkumaan jo 23.22, sillä usein nukkumaan menoaikani venyy miltei aamuyöhön asti. Playstationin kissanpentuilmeestä huolimatta sammutin valot ja asetin sen 5 herätystä kahdesta eri kellosta jotta varmasti heräisin ajoissa tuohon vaativaan YO-kokeen suorittamiseen. Laitoin pään tyynyyn ja mielessäni pyöri asioita aina sosiaalisesta psykologiasta Freudin ja kumppaneiden synnyinvuoteen mutta uni tulikin yllättävän nopeasti ja olin tyytyväinen omaan sen hetkiseen onnistumiseeni. Yöllä heräsin vielä noin kahden aikaa ja hymyillen tajusin, että minulla on vielä reippaasti aikaa nukkua ennen kokeeseen lähtöä. Ja näin ryhdyin nukkumaan.

Aamulla heräsin virkeän oloisena ja mietin, että jopas teki sopivan mittaiset yöunet terää ja heräsin jopa ennen herätyskellojen soittoa! Vilkaisin puhelinta ja järkyttin suuresti. Kello oli juuri vaihtunut 8.47 joten koe alkaisi 13 minuutin kuluttua. Ennen kuin edes tajusinkaan ponkaisin ylös sängystäni ja puin vaatteet ylleni ennätysaikaan 7.34 sekuntia ja ryhdyin lastaamaan eväitäni sekä kirjoitusvälineitäni kassiini. Kello 8.51 astuin ulos kotiovesta ja lähdin pinkomaan pää kolmantena jalkana kohti jo kuusi vuotta opinahjonani toiminutta Herttoniemen Yhteiskoulua. Matkan edetessä paransin juoksuani kuin sika juoksuaan ja saavuin kouluni aulaan kello 8.56 ja ryhdyin teippaamaan tekstejä, joita YTL ei missään tapauksessa suvaitse koetilanteessa esiintyvän. Esimerkiksi juomapullossani lukeva teksti "Prisma" pitää teipata, sillä voinhan käyttää tätä mainiota sanaa esseeni innoittajana ja vaikka kirjoittaa tutkielman toisen maailmansodan syntymissyistä. Eihän sillä psykologian kokeessa mitään tee mutta ei se YTL:ää kiinnosta, kaikki teksti vittuun ja ne fossiilit saavat tyytyväisinä myhäillä tätä aukotonta logiikkaansa. Nopeasti olinkin valmis teippauksissani ja astelin puoliunessa salin ovelle jossa opettajat ilmoittivat minun saapuneen viime tinkaan. Enhän minä sitä tiennyt tietenkään. Astellessani omalle paikalleni opo vielä hymisi jotain että yritti kyllä soittaa mutta numeroni ei ollut toiminnassa, sillä koululla oli käytössään vain vanha numeroni. Noh eipä sille voinut enää mitään mutta olin sentään kerennyt ajoissa paikalle! Olo oli kuin Boltilla 100 metrin ennätysajan jälkeen, sen verran kovas olin paikalle juosten paahtanut. Istuin pöytäni ääreen ja siinä samassa ilmoitetaan että koe on alkanut. Ensimmäisen 10 minuutin aikana mietin vain mielessäni että vartti sitten nukuin tyytyväisenä omassa sängyssäni ja nyt istun salissa kirjoittamassa illalla päähäni pakottamia termejä essee muodossa. Ryhdyinkin välittömästi hommiin ja kuinkas ollakaan, ensimmäistä esseetä kirjottaessani huomaan, kuinka veripisarat tipahtelevat tekstini päälle. Kyllä, nenästäni ryhtyi valumaan verta yhtä sutjakkaasti kuin Niagaran putouksilla. Äkkiä nenäliina nenän eteen mutta ensimmäisen esseen kaksi kappaletta olivat mennyttä. Tästä lannistumatta ryhdyn kuitenkin kopioimaan tekstiäni uudelle paperille ja homma lähti käyntiin. Jonkin ajan kuluttua verentulo lakkasi ja nousin ylös penkistäni ilmaistakseni haluni päästä vessaan putsaamaan veren sotkemia kasvojani. Opettaja antoikin luvan ja ovelle saapuessani kysyy "Tuleeko verta nenästä?" ilmeisesti sen takia, että naamani muistutti sodassa kaatuneen sotilaan ruhjomis kasvoja ja nenässäni aivan järjettömän suuri paperitukko. Siinä väsymyksessäni latasin naamani täydelliseen "YOU DON'T SAY"-ilmeeseen ja vastasin vain että "Kyllä!" vaikka mieleni teki sanoa että ei vaan kuukautiset sattuivat vain alkamaan vähän väärästä päästä. Vessassa sitten putsasib itseni niin mallikelpoisesti kuin pimeässä vessassa vain saattoi ja palasin työstämään kirjoituksiani. Ja tekstiä alkoi ilmestymään paperille kuin itsestään. Hyvä niin, saatoin vain antaa kynän viedä.

Neljän ja puolen tunnin kirjoittamisen jälkeen olin saanut työrupeamani päätökseen. Esseet olivat valmiit ja tekstiä oli tullut 25 sivun verran ja ranteeni huusi hoosiannaa. Sellaista kidutusta en toivoisi edes pahimmille vihamiehilleni jos niitä olisi. Poistuin kuitenkim salista kohtuullisen tyytyväisin mielin ja lähdin kotia kohti. Kotona ryhdyin saman tien lepuuttamaan rannettani arvolleen sopivan harrastuksen parissa. Kyllä. FIFAn peluu oli jälleen päässyt valloilleen ja samoin Black Opsin. Monen tunnin vääntämisen jälkeen koitti ilta ja peli, jossa Bayern kohtasi kotonaan Arsenalin. Avausottelu näiden kahden välillä oli päätynyt suosikkijoukkueeni Bayernin syvereeniin 1-3 vierasvoittoon joten kotiottelusta odotin Bayernin juhlaa. Mutta sitä ei tullutkaan. Arsenal iskee salamamaalin Giroudin voimin ja peli 0-1 Arsenalille. Mietin vain että kyllä se siitä, pientä kohmeisuutta vain näin alkajaisiksi ja kohta peli olisi jo tasan. Ensimmäinen puolisika kului yllätyävän verkkaisesti ja Arsenal säilytti johtonsa sinnikkäästi. Tässä vaiheessa päätin ryhtyä pelaamaan FIFAa onlinessä Bayernilla alitajunnassani kuvitelma, että voittaessni Bayernillä siellä niiden peli paranee myös oikealla kentällä. Ei se tietenkään mennyt niin. Samalla kun onlinessa nöyryytin kanssapelaajiani 3-0 per peli (koska vastustajat saivat kokea murskaavaa ylivoimaani) niin he tyypillisesti ja Realilleen uskollisesti nk. rage quittasivat kerta toisensa jälkeen. Siinä samalla Arsenal iski toistamiseen. 0-2 ja sydämeni pomppasi kurkkuun. Tämä tulos riittäisi Bayernille puolivälieriin mutta karma oli sen jo niin usein todistanut että se on minua vadtaan ja ryhdyin pelkäämään pahinta. Onnekseni Bayern kuitenkin säilytti nämä lukemat ja eteni Mestareiden liigassa jatkoon. Oloni oli huojentunut ja helpottunut. Tällaisen päivän päätteeksi lopputulos oli musiikkia korvilleni ja alastomuutta silmilleni. Tärkein oli kuitenkin toteutunut eli Bayernin jatkopaikka. Ja onneksi näin.

Keskiviikoksi kuitenkin turhan paljon jännitettäv joten toivon että tämän kaltaiset tapahtumat eivät jää rutiineiksi. Ensi kerralla kaikki ei välttämättä menekään yhtä nappiin. Nyt parit headquartersit ja tutimaan. Kuullaan taas!